Lykissä ensimmäistä kertaa järjestettävä biologian kenttäkurssi suuntasi syyskuun lopulla Kilpisjärvelle. Ensimmäisen jakson aikana opiskelijat olivat koulussa tutustuneet ekologisiin tutkimusmenetelmiin ja lajistoon. Lauttasaaressa myös suunniteltiin ja aloitettiin kurssilla työstettävien tutkimusten laatiminen ja kerättiin kasaan tarvittavat tutkimusvälineet. Syyskuun viimeisenä perjantaina oli viimein aika nousta yöjunaan ja aloittaa kurssin kenttäosuus. Lauantaiaamulla Rovaniemellä oiottiin jäseniä yöjunan jäljiltä ja matka jatkui Ounasjokivartta pitkin bussilla. Matkan aikana tarkkaillaan puuston muutoksia pohjoiseen mentäessä ja nautittiin alati jylhenevistä maisemista. Opiskelijat yrittivät samalla arvata vauhdissa ohikiitävien kasvien ja eläinten nimiä. Aurinkoinen Kilpisjärvi otti kurssilaiset vastaan kello neljältä, mutta vain tuntia myöhemmin alkoi lumimyräkkä. Kotiuduttuamme Helsingin yliopiston tutkimusasemalle innokkaimmat lähtivät kartoittamaan alueen luontoa.

Sunnuntai oli aineistonkeruupäivä. Kurssilaiset suuntasivat Saanan rinteille ja ottivat näytteitä ja harjoittelivat lajeja. Lunta sai paikoitellen rapsutella pois kasviruuduilta ja riekkoparvi ilahdutti kurssilaisia tarjoillen omaa näytelmäänsä Saanan rinteellä. Saanajärvestä saatiin erinomaisia plankton näytteitä, joita tutkittiin päivällisen jälkeen aseman laboratoriossa. Illalla kurssilaiset tutustuivat alueen luonnosta, perinteisistä elinkeinosta ja turismista kertovaan dokumenttiin. Dokumentti herätti ajatuksia ja keskustelun jälkeen ryhmät työstivät omia tutkimuksiaan. Aseman laboratorio ja kirjasto olivat ahkerassa käytössä.

Maanantaina vuorossa oli tutustuminen palsasoihin. Matka taittui helposti kahdella aseman minibussilla. Itse kohteessa opiskeltiin turpeen syntyprosessia ja palsojen elinkaarta. Osa panosti tosissaan lajien opiskeluun, ja osa ryhmistä keräsi aineistoa tutkimuksiin. Kuten jokaisella kunnon suoretkellä kuuluu, pari kumpparia hörppäsivät vettä sisuksiinsa.

 

 

Iltapäivällä oli aikaa työstää aineistoja, mutta oli myös mahdollista retkeillä alueen luonnossa. Kaikki halusivat retkeilemään, osa Kitsiputouksille, osa Saanan huipulle. Kitsiputous mykisti retkeilijät: ”Mikään sana ei voi kuvailla tunnetta, kun saavuimme itse putouksille.” Saananhuipulla näkyvyyttä valitettavasti haittasi sankka sumu. Iltapäivällä osa ryhmistä työsti aineistojaan laboratoriossa. Maastossa vietetyn päivän jälkeen ruoka maistui ja illalla kurssilaiset pääsivät aseman rantasaunaan. Kaikki kurssilaiset uskaltautuivat uimaan hyiseen Kilpisjärveen.

Kurssiin kuului myös vierailu Norjan Tromsön kaupungissa. Matkalla seurattiin kasvillisuuden nopeaa muuttumista ja merenrannalla havainnoitiin eroja huomattavasti karumpaan Kilpisjärveen. Tromsön arktisen luonnon keskuksessa kurssilaiset pääsivät näkemään aktisten merien lajeja akvaarioissa ja seuraamaan pohjoisten jäätiköiden sulamista vuosivuodelta. Luontokeskuksessa oli kattavasti näytillä eläinkunnan eri pääjaksoja. Norjan retken kruunasi vierailu Tromsön yliopistolla, kun aurinkoenergian hyödyntämistä tutkiva professori Tobias Boström kertoi meille uusiutuvien energiamuotojen mahdollisuuksista. Opiskelijoiden mukaan Boströmin luento oli innoittavat ja toiveikkuutta herättävä. Kun vierailun jälkeen uusista teknologioista innostuneet kurssilaiset pakkautuivat minibussiin, yllätykseksemme se ei päässytkään liikkeelle. Reippaat lukiolaiset tekivät kaikkensa, että akun tyhjäksi syönyt bussi lähtisi liikkeelle työntämällä, mutta bussi ei vain suostunut starttaamaan. Kutsuimme apua ja sitä odotellessa viimeisetkin kurssilaiset läpäisivät lajikokeen. Retkipäivän lopuksi monella ryhmällä oli vielä edessään pitkä ilta tutkimusten viimeistelyn parissa.

Viimeisenä päivänä Kilpisjärvellä ryhmät esittelivät upeat tutkimuksensa. Tutkimuksissa perehdyttiin mm. puulajien esiintymisen rajoihin, tunturikoivuilla kasvavien jäkälien esiintymiskorkeuksiin, tunturissa esiintyvien lajien biodiversiteettiin sekä puolukan huulisolujen lukumääriin.

Kurssipalautteiden mukaan kurssilla plussaa oli rento ja mukava porukka, hyvät retkikohteet hienoine maisemineen, kärsivällinen opetus lajien suhteen, mielenkiintoiset tutkimusaiheet, rento fiilis sekä selkeä opetus. ”Ymmärsin ja opin asioita käytännössä enemmän kuin tunneilla.” Biologisen tutkimusaseman puitteet saivat myös kehuja osakseen: kattava kirjasto, hieno laboratorio sekä aseman herkullinen ruoka osaltaan auttoivat hienojen tutkimusten aikaansaamisessa. Kurssin huonoiksi puoliksi kuvailtiin rajallista aikaa, pitkää matkaa ja aamuherätyksiä klo 8. Sattumuksiltakaan ei voitu välttyä, kun yksi kebab jäi saamatta matkalla. Kurssi tuntui olevat kaikille osallistujille oppimisen lisäksi unohtumaton luontokokemus, ja monet suunnittelivat palaavansa pohjoiseen. Kiitos kaikille osallisille.

Kilpisjärven biologinen tutkimusasema on jo varattu syyskuulle 2019 lykkiläisille kenttäkurssilaisille.